Huimaus - Milloin voin ja en voi auttaa?

Huimaus on oire, jonka taustalle sijoittuvien syiden kirjo on laaja. Tässä kirjoitelmassa käyn läpi aluksi tasapainojärjestelmän anatomian, joka toimii eräänlaisena teoreettisena viitekehyksenä tilanteille, jolloin voin olla avuksi. Listaan nämä aiheet tarkemmin seuraavassa. Kirjoitelman lopusta löytyy myös aiheet hakeutua lääkäriin.

(Vastaanotto aukeaa 15.8.2025 lähtien)

Tasapainojärjestelmän anatomia pähkinänkuoressa

Näköaistia koskevan järjestelmän tehtävä reagoida valoärsykkeisiin ja käsitellä ne hermostossa tavalla, joka synnyttää näkemiseen liittyvän kokemuksen. Ja kuulemista varten löytyy järjestelmä, joka rekisteröin ääniaaltoja, jotka muovautuvat kuulemiseksi ja kuulemisen ymmärtämiseksi. Edellä esitettyyn logiikkaan nähden tasapainoaisti ja sitä koskeva järjestelmä muodostaa kiehtovan epäjohdonmukaisuuden  tähän logiikkaan nähden. Nimittäin ja aivan ensiksi, emme aisti tasapainoa. Aistimme ainoastaan sen, kun olemme menettämässä tasapainomme. Ja vielä, tasapainosta pitää huolen järjestelmä, joka aistii tasapainon menettämistä. Tässä mielessä termi tasapainojärjestelmä on harhaanjohtava termi järjestelmälle, jonka ensisijainen tehtävä on aistia tasapainottomuutta. Ei siis tasapainoa, joka on yksinkertaisesti lopputuote siitä, että hermoston hienovaraiset säätelymekansimit toimivat kulloisessakin ympäristössä ja tilanteessa tavalla, joka mahdollistaa sulavan liikkeen ja toiminnan. Ollakseen mahdollista, kerää tasapainojärjestelmä hermosto tietoa silmistä (näköaisti, silmien motoriikka), niskasta, sisäkorvien tasapainoelimistä sekä alaraajoista. Informaatio näistä saapuu eri väylien kautta kohti aivorungon taspainotumakkeita (vestibulaaritumakkeita), jossa sensorinen informaatio integroidaan refleksikaariksi. Näitä tarvitaan esimerkiksi näkökentän vakautumista ja horjahduksia koskevia korjausliikkeitä varten. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, koska tasapainostrategian on sovittava kulloiseenkin tilanteeseen. Tätä, ajatellen on olemassa isoaivojen aivokuorialue, jonne sensorinen informaatio välittyy. Ei millekään yhdelle alueelle, vaan useammalle. Jotta isoaivokuori ja erityisesti päälakilohkon alue voisi muodostaa ja rakentaa selkeän kontekstin siitä missä ollaan ja mitä tehdään, täytyy eri aistikanavista tulevan tieto olla selkeää. Tämä on tärkeää, koska suoraan aistinelimistä saapuva tieto on kovin "rakeista". Tarvitaan siis suodatin ja filtteri, jonka kautta tieto sitten kulkee isoaivokuorelle. Filtterin roolia palvelevat pikkuaivot, jotka kapelimestarin lailla säätelevät kaikkia muitakin keskushermoston toimia. Ne kirjaimellisesti suodattavat informaation aivokuorelle niin, että ylemmillä säätelyalueilla käskyt lähtevät realistisesta tiedosta. 

Monenlaista huimausta

Toimin sangen usein asiakkaan ensikontaktina terveydenhuollossa, joka tarkoittaa sitä, että vastuullani on päätöksenteko siitä milloin yritän auttaa ja milloin ohjaan toiselle ammattilaiselle. Seuraavassa lyhyt kuvaus niistä oiretiloista, joiden kohdalla voin olla avuksi. Tätä tekstiä seuraa kuvaukset niistä tilanteista, jolloin en kykene auttamaan ja jolloin on aiheellista kontaktoida lääkäriä.

Seuraavissa tilanteissa voin auttaa

Alle on listattu erilaisten huimausongelmien tyypillisiä piirteitä. Mitä useamman piirteen koet puhuttelevan sinua, sitä todennäköisemmin voin olla avuksi. Esimerkiksi, mikäli koet, että piirteet kohdasta "Niskaperäinen huimaus"puhuttelee Sinua, on todennäköistä, että huimauksesi selittyy ainakin osaksi niskaperäisenä ja voin auttaa tässä asiassa. Muista, että listaus ei ole täydellinen kuvaus oiretiloista. Sen tarkoituksena on olla ainoastaan suuntaa antava. Viimeinen arvio perustuu kliiniseen tutkimiseen.   

A) Niskaperäinen huimaus

• Oireilua kuvataan tyypillisesti enemmän ja vähemmän jatkuvaksi huteruuden tuntemukseksi ja epävarmaksi oloksi pystyasennossa. 
• Varsinaiset huippaukset koetaan nopeasti ohimenevinä ja hetkellisinä.
• Ei ole tavatonta, että liikkumista tässä tilassa kuvataan tavalla, joka viittaisi siihen, että alusta on jollain tavalla epävakaa.
• Tavatonta ei ole myöskään se, että kävellessä koetaan, että askel viettää jompaan kumpaan suuntaan.
• Huolet, murheet, kiireen tunne voimistavat oireita aivan kuten nopeat pään liikkeetkin.
• Oireilu voimistuu useimmiten päivän edetessä ja oireiluun liittyy myös päänsärkyä ja / tai niska-hartiavaivoja.
• Huimauksen yhteydessä ilmenee myös silmien sumeutta ja väsyneisyyttä.
• Oireiluun linkittyy hampaiden narskuttelu ja / tai leukanivelvaivat.
• Oireilu on alkanut kaatumisen, horjahduksen tai esim. peräänajokolarin jälkeen.
• Oire on alkanut uuden harrastuksen aloittamisen jälkeen, jossa niskaa käytetään aiempaan nähden poikkeavalla tavalla.
• Oireilu on alkanut sen jälkeen, kun purentaa on hoidettu.
• Oireilu on voimistunut hiljalleen ilman selkeästi yksilöitävää syytä.  

B) Hyvänlaatuinen asentohuimaus

• Huimausta kuvataan tyypillisesti kiertävänä. Sellaisena kuin huone pyörisi tai kuin olisi karusellissä. Tätä tunnetta helpottaa usein se, että vakauttaa katseensa johonkin kiintopisteeseen.
  
• Tunne saattaa pahentua sängyssä kylkiä kääntäessä, selkämakuulle käydessä, makuulta ylös noustessa tai taivuttaessa eteenpäin esimerkiksi kenkiä solmiakseen. 
• Lyhytkestoiset huimaukset, mutta verrattain voimakkaatkin tuntemukset saattavat provosoi oksentamiseen johtavaa pahoinvointisuutta.
• Oireilu alkaa usein ilman merkittäviä / huomiota herättäviä esioireita eikä taustalla välttämättä ole minkäänalaista kaatumista tms.

C) Silmäperäinen huimaus / epävakaus.

• Huimaus ilmenee epätodellisena havahtumisena staattisissa tilanteissa kuten näyttöpäätteellä työskennellessä.
• Huimaus saattaa voimistua öklötyksen ja pahoinvointisuuden  tuntemukseksi liikuttaessa silmiä ylös, alas tai sivulle ja tietyssä asennossa silmiä pidettäessä.
• Huimauksen yhteydessä on alkanut ilmetä yhä enenevissä määrin tarvetta lepuuttaa silmiä ja katsoa kauemmaksi.
• Huimaus saattaa pahentua tilanteissa, jotka vaativat pitkäkestoista lähelle näkemistä. Lähelle näkeminen on saattanut alkaa vaikeutumaan.
• Silmäperäiseen huimaukseen saattaa liittyä toispuoleinen päänsärky ja / tai niskan alueen jumitus.
• Oireilu on kehittynyt hiljalleen, mutta mahdotonta ei ole se, että oireilu olisi kehittynyt kaatumisen tai esim. peräänajokolarin myötä.
• Huimaus saattaa pahentua seuratessa liikennettä.

D) Alaraajaperäinen huimaus / epävakaus.

• Huimausta kuvataan epävarmuudeksi ja oudoksi tuntemukseksi.
• Huimauksen tunne on kehittynyt alaselän j / tai alaraajan alueelle kohdistuneen leikkauksen tai trauman myötä.
• Tunnetta kuvaa vartalon vinouden tai kierouden tunne, joka on alkanut voimistua ajan saatossa.
• Huimauksen ja epävakauden tunne on alkanut kehittymään niin ikään hiljalleen ajan saatossa.
• Epävakauden ja huimauksen tunne provosoituu tyypillisesti seistessä, kävellessä tai muulla tavoin pystyasennossa liikuttaessa.

E) Tasapainojärjestelmän "vajaatoiminta".

• Huimauksen ja epävakauden sekä epävarmuuden tunne ilmenee hämärässä tai pimeässä.
• Huimaus ja epävarmuuden tunne ilmenee ihmisvilinässä, pyörivää karusellia katsoessa ja / tai esimerkiksi merelle katsottaessa.
• Epävarmuuden ja huimauksen tunne pahenee korkeissa paikoissa.
• Hissillä ylös tai alas kulkeminen saa pahoinvoivaksi.
• Huimauksen ja öklötyksen tunne pahenee tilanteissa, joissa seurataan ohimenevää maisemaa (esim. auto, juna).
• Asentoja vaihtaessa (esim. istumasta ylös, makuulta ylös) sydämen lisälyöntejä. 
  
• Huimaukseen ja epävakauteen liitetään usein tunne siitä, että liike tuntuu jatkuvan vaikka liike pysähtyisikin (esim. keinun pysäyttäminen, autolla ajamisen lopettaminen jne.).

Mene lääkäriin!

Mikä tahansa alla esitetyistä tilannekuvauksista antaa aiheen hakeutua päivystykseen / lääkäriin.

• Huimaus pahenee sitä mukaa, kun pidät päätä toiseen suuntaan kiertyneenä.
• Huimaukseen liittyy pyörtymisen tunne, tai pyörtyminen tai tajunnan muutoksia.
• Huimaus on alkanut samaan aikaan yhtäkkiä voimistuneen päänsäryn kanssa.
• Huimaus on alkanut kaaduttuasi ja lyötyäsi pään eikä tilannettasi ole tutkittu lääketieteellisesti.
• Mikä tahansa liitännäisoireista antaa aiheen hakeutua päivystykseen - puheen puuroutuminen, kasvojen alueen halvausoireet, samanaikainen jalka / käsioireet (heikkous, tuntohäiriö), kävelyvaikeus.
• Huimaus ilmenee toistuvina kiertohuimauskohtauksina (kestävät vajaasta puolesta tunnista useampaan tuntiin) ja oireiluun liittyy selkeä kuulonalenema (mahdollisesti tinnituksen vuoksi).